Olen pohtinut blogin aloitamista ja bloggaamista jo pitkään. Vihdoin sain siihen potkua, kun luin muiden ihmisten blogeja ja sain niistä inspiraatiota jakaa omaa tarinaani muille. Olen 26-vuotias maalta Helsinkiin muuttanut nainen. Opiskelut on opiskeltu (ainakin tältä erää) ja nyt sitten työskentelen vakituisesti (jääköön se vielä arvoitukseksi, että missä).
Tämän vuoden alkaessa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa elämäni suuntaa. En tehnyt minkäänlaista Uuden Vuoden -lupausta, vaan päätin tiukasti, että 2014 tuo muutoksen elämääni. Kysymys ei ole siis lupauksesta, jonka voi rikkoa, kun siltä tuntuu. Kysymys on päätöksestä muuttaa oman elämän suuntaa ja elää terveellisesti sekä voida paremmin kuin koskaan. Ja tällä kertaa minä pystyn siihen!
Kerronpa hieman tarkemmin itsestäni ja tulevasta muutoksesta. Tuossa ylemmässä kuvassa olen minä. Kuva on otettu tammikuun alkupuolella, projektini alussa. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän pyöreä. Hoikka olen viimeksi ollut ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Niin, ja silloin kun aloitin AMK-opinnot Helsingissä. Muuten olen aina ollut vähän muita isompi. Olen jotenkin vain tyytynyt "rooliini" ja ajatellut, että kyllä mä pärjään tällaisenäkin. Suurimmat osat vaatteista mahtuu mun päälle ja kavereita riittää. Ja onhan mulla se oma rakas ollut vierellä jo yli 3 vuotta.
Tämän vuoden alkaessa kuitenkin totesin eräänä aamuna peiliin katsoessa, että nyt riittää. En halua elää loppuelämääni tämän näköisenä. Haluan oppia liikkumaan oikein, syömään terveellisesti ja ennenkaikkea nauttimaan elämästäni. Olen aikasemminkin kuntoillut (sali, lenkkeily) ja syönyt ajoittain terveellisemmin. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut pysyvää. On tullut niitä heikkoja hetkiä, kun elämä potkii päähän ja kaupan hyllyllä oleva sipsipussi näyttää NIIN houkuttelevalta. Yksinkertaisesti kaikki mitä olen syönyt, on kertynyt kroppaani ja en ole saanut niitä kulutettua pois. Oma vika.
Suurin syy omaan "saamattomuuteeni" on ollut se, että kun aloitin opiskelut ja sen ohella työt, aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt. Olen stressaavaa sorttia ja koulunkäynti alkoi ottaa pahasti voimille. Tein lähes koko 3 vuotisen AMK-urakkani aikana päiviä, joiden kesto oli välillä 08.00-21.00. Aamulla kouluun, siitä suoraan töihin ja kotona sitten ruoanlaittoa sekä koulutehtävien teko. Yksinkertaisesti ei ollut enää voimia tunkea niitä siskolta saatuja lenkkereita jalkaan ja astua lenkkipolulle. Ennen töiden aloittamista koulun ohella, lenkkeiltiin avopuolison kanssa paljonkin (hän on meistä aina ollut se urheiluhullu). Mutta sitten se vaan jäi. Itseäni siitä saan syyttää, asiat ovat kuitenkin aina itse järjesteltävissä.
Nyt kuitenkin koulun loputtua viime kesänä (2013), minulla on ollut aikaa töiden jälkeen tehdä vaikka mitä. Mutta niin, mitäs olenkaan tehnyt? Arkisin tullut kotiin, tehnyt ruokaa ja tuijottanut telkkaria sohvalta. Ah, ihanaa ja rentouttavaa tuon rankan kolmen vuoden jälkeen. Jep, olisi pitänyt miettiä asiaa uudemman kerran silloin vuosi sitten.
Tämä kuva on otettu syksyllä 2013. Kasvot ovat suhteellisen edustavat ja ottamani ripsipidennykset toivat mukanaan itsevarmuutta. Kokovartalokuvan ottaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Vaikka mulla olikin mustat vaatteet ja näytin suhteellisen normaalilta. Näitä kuvia katsoessani puhelimestani, olen pohtinut, että voikun olisin jo tuolloin ollut hoikka ja normaali.
Tämä vuosi kuitenkin tuo asioihin muutoksen. Liityin tammikuun ensimmäinen viikko Elixian jäseneksi, koska sain siihen hyvät alennukset työni kautta. Siellä olen tallannut ahkerasti siitä lähtien. Viikossa liikuntakertoja kertyy 4-6. Suurin osa näistä ryhmäliikuntatunteja, mitä olen oppinut rakastamaan sekä tietenkin normaalia itsenäistä salitreeniä. Nyt olen motivoitunut ja päättänyt, että tällä kertaa onnistun. Enää en peräänny ja keksi tekosyitä. Tarkoitus on pudottaa kiloja 20 kappaletta kesäkuun ensimmäiseen päivään mennessä. Tavoite oli vielä hetki sitten -30 kiloa, mutta Health's Kitchen blogia lukiessa ja kirjoittajan kanssa jutellessa, tajusin, että ehkä on järkevämpi lähteä liikkeelle pienimmistä määristä ja asettaa itselleen saavutettavissa olevia välitavoitteita.
Seuraavassa päivityksessäni kerron tarkemmin, miten aion tuohon tavoitteeseen päästä ja millaista ruokavaliota tällä hetkellä noudatan. Toivottavasti mukaani liittyy lukijoita ja saan teistä lisää inspiraatiota tulevalla matkalleni, joka kestää loppuikäni.
Kommentoikaa, kysykää, epäilkää. :)
-Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti